Sataman joutomata mu laa pantumetessa.
levoton tuuli rapaisee.
Hylätyn ruuhirannan kosteilla kal lioilla
musiikin kaiku harhailee.
Saavuit kaukaa
omettamaan,
miten säveliä louhitaan.
Haleat nuotit,
he kuumaksi muuttuvat.
Nainen tanssi,
niinkuin kiusal laan,
kummat katse mies tämän
luokseen kutsuu.
Nainen tanssimies ei rauhaa saa,
ala autiota,
laivaa riemontaa.
Pimeän porttikongin askelten ääni täyttää,
lähtevä taksi kasuttaa.
Sokeat kuulet hautaa.
Sanoja suudelmilla rajummin tuuli
raivoaa.
Meren rintaan pahto päin.
Viiman hyvää evän yössä näin.
Villia juomaan, kitara nyt kaatuu.
Nainen tanssii niinkuin
kiusallaan.
Mumma katsee,
mies tämän luokseen kutsuu.
Nainen tanssii, mies ei rauhaa saa.
Aalopauti, jota laivaa riepontaa.
Tänä yönä kivi halkaistaan.
Jotakin uut ta syntyy.
Myrskyn jälkeen musiikkia huutumaan.
Nainen tanssii niinkuin kiusallaan.
Mummat katse miestän
luokseen kutsuu.
Nainen tanssi,
mies ei rauhaa saa.
Aalot auti, jota laiva riepottaa.
Nainen tanssi, niin kuin kiusallaan.
Mä katson,
se mies tän luokseen kutsuu.
Nainen tanssi, mies ei rauhaa saa.
Aalot auti, jota laiva riepottaa.
Nainen tanssi liikkuu kiusallaan,
kun ympän kansen mies tän luokseen kut
suu. Nainen tanssi mies ei rauhaa saa,
kun aallon auki jota laiva revottaa.
Nainen tanssi liikkuu kiusal laan,
kun ympän kansen mies
tän luokseen kutsuu.
ja hän on kärinen maa,
hän on kärinen maa