mutta kaipun sani sinut tunnistin.
Ehkä siksi juuri tätä kirjoitan.
Näin kai sydämeni haavaa parannaan.
Jos on väärin, että toista rakastaa,
viimeinen tää kirje silloin olla saa.
Ensi silmäys kun mulle kertoi sen.
Olet lähelläni, mutta etäinen.
Milloin löydän tieni sun elämään,
kun nytkin katses kaikki alleen?
Vai turhaanko näitä lauseita teen?
Milloin, milloin, milloin?
Milloin, mil loin, milloin?
tuulten riepoteltavaksi antaudun.
Enkä tiedä, miten jäisin elämään
siihen asti, kunnes kevään tulon nään.
Kerro mulle turhaanko nyt yritän,
täyttää lauseellani sinun sävelmän.
Enhän tahdo sulle pahaa tarkoitaan,
Milloin löydän tieni sun elämään,
kun nyt kilkatses kaikki allanään?
vai turhaanko näitä lauseita teen?
Milloin, milloin, milloin?
Milloin, mil loin, milloin?
Milloin löydän tieni sun elämään,
kun nytkin katsees kaikki allanään?
Milloin löydän tieni sun sydäneen?
Vai turhaako näitä lauseita
4.8
