en saa.
Mä tavata en ääntä just saa.
Jäi yö se taa, kun huuli yltas,
join mä hun ajaan.
Voi kuu, voi maa,
mies poloista armahtakaa.
Niin kun laatokan myrskyysä,
aallokko mieleni ois.
Ja mä ratsuain piskaan,
kun aukkaase jotakin vois.
On yksin mä rannalla mereen matkavaan,
jäi katjussa kauaksi taakse ladataan.
Kuin kaipuisi tuulessa kellot palamaan,
niin vaikein oli laadukka mittaamaton, ja kaukana katjussa olin.
Sit yö nyt vain,
on alati minun muistonain.
Suodin, taas hain,
lein säälittää lautaan rassuain.
Sit yö, mä vain, kun syleillä sinua sain.
Niin kuin laatokan pyrskii,
sä aallotko mieleni oi.
Enää milloinkaan päästäisit,
sua luotakin pois.
Oot toiselle mennyt, sä taakse laatokaan,
mut mulle sun tunnen mä yhä kuuluvan.
On uuvunut ratsuni uskollinen.
Ja ensi vuonna maanoppa eessä on sen,
mut milloinkaan luovuta en.
On yksin mä rannalla meren mahtavan,
ja jatjussa kauaksi taakse latokan.
Voi kaipuisi tuulessa kellot palamaan, niin vaiheroi laatokka mittaamaton,
ja kaukana kat sossa oon!