neljä leimaa,
ei maatennyitä hyödyntää voi.
Junan pilli soi.
Jopa sopasti me traideen
liikennettä hallinnoi.
Onks tänään sunnuntai vai tiistai vai toi ehdo,
kovat niistai maanantai?
Se tais olla kai se sekaisempi tai
pyyhin aamuun sä teet silmistä.
Kun vaan, hei, ei häipyy töilön lahden yltään,
ole jäänyt.
Hei, ei aamu -talo vieläkään
ennen yhdeksään.
En muista viime kesästä muuta kuin sen,
että sen hiukset oli vaaleat.
En muista viime syksystä muuta kuin
ne lätäkön heijastumat haaleat.
Jos nään tutun heppun, mä sille tuittuile.
Mä pa laan kevään mukana,
siis nusken muikkuile.
Missä lievät juomat veikot, talven jäljiltä heikot stadipeikot,
hei, jos pahalla hempat vei.
Ei, ei täällä oo niin kuin ennen,
ei kun vaan ei.
Ei, ei mikään oo niin kuin ennen,
ei kun vaan ei.
Miku 15 vuotta vanha juttu tuntuu eiliseltä ja
eilinen on pelkkä suttu takakämmenellä.
On täällä meitä kehveleitä,
jotka elon hiekkateitä kulkee jalkaisin.
Ja suuntaoppijeiden ylimalkaisin on
meitä täällä kaikenlaisia.
Mustikka, maa ja hietaniemi
on mun sukulaisia.
Hei hei!
Ja paavikassissa telkkejä ja heinää
ei nää päivät vaan lyötä voi.
Katu konsertoi.
Tämän kitaralaukumiehen
kevättä laulu teille soi.
Ne sanoo, että mä oon hummikaduilla,
teille kummittelee.
Näin kävellessäin,
samaa peikka sinulta eteenpäin.
Mä oon kuin jostain
Suomen filmistä, kun vaan ylein.
Ei aikuisyydenlahden yltä huole jää,
kun ne ei aamutalla vieläkään ennen yhdeksään.
En muista viime kesästä muuta kuin sen,
että sen hiukset olivat vaaleat.
En muista viime syksystä muuta kuin
ne lätäkön heijastumat haaleat.