Jospa toisi onnisoisi oman hevosen,
silmä sähkyis, kylki läikkyis,
hulluis harjasen.
Kipinöisit tuulta löysis,
suruttaaksen jäis,
kun te mua kiidättäis.
Räminöitä, peltitöitä en voi rakastaa,
vältän vaarat, kaikki kaarat,
ohi kaahatkaa.
Bensanhajut, vievät tajut,
ei nekin nostais,
ei ne mua kyytiin sais.
On tässä hevostyttö pilli,
ei turhanpäinen itkupilli,
ja tuumat ottaa joka milli,
mä tah don oman hevoseen.
Nyt näätte hevos tytön pallin.
Hän viittyy luona tutun tallin
ja reittaan vihertelee rallin.
Mä tahtoon oman hevosen.
Jospa toisi onnisoisi oman ystävän,
rakastaisi solmiaisi liiton
lämpimän.
Hevosmieskin sen jo tieskin
olis myöskin hän,
merkitsee se enemmän.
Vuoksi tullan voisin tulla vaikka ratsastain,
tahi liukuin reissä tiukuin helkyttäissä vain.
Lumi kantais,
elo antais meille riemujaan,
kun vain ystävänä saan.
Yhteessä var jastettais kummaa,
harjattais säihkyset ja tummaa,
jos taikaa siinä olis kummaa,
se hoitaa katsa yslävää.
Ei olis meillä silmät veessä,
tehtäis kifla matkareessa
parhain hevosista eessä
ja onni pohjaksissa olis.
On tässä hevostyttä villi,
ei turhan päiden itku pilli,
ja tuumat ottaa joka milli,
mä tah don oman nevosen.
Nyt näette hevostytön pallin,
hänkin kyluona tutun tallin
ja reippaan vi heltelee rallin,
kun mä tahdon oman
hevoseen.
On tässä hevostyttö villi,
ei turhan päinen ikkupilli
ja tuumat ottaa jokamia.
Mä tahdon oman hevosen...